på svenska in english
haku sivukartta aineistopankki ota yhteyttä
Sijaintisi : EtusivuVerenluovuttajilleMitä verestä tutkitaan?
   

LUOVUTTAJASTA TEHTÄVÄT TUTKIMUKSET

Verenluovuttajien verinäytteestä tutkitaan sekä veriryhmä että mahdolliset veren välityksellä tarttuvat taudit.

Oikea ABO-veriryhmä on tärkein asia verensiirron turvallisuudessa. Väärää veriryhmää olevan veren saaminen voi olla potilaalle jopa hengenvaarallista. Turvallisuuden takaamiseksi uuden verenluovuttajan veriryhmä määritetään ensimmäisellä luovutuskerralla kahdesta eri näytteestä. Seuraavien luovutusten yhteydessä veriryhmä määritetään yhdestä näytteestä ja tulosta verrataan aikaisempien luovutuskertojen tulokseen.

Verenluovuttaja saa vasta toisen verenluovutuksen jälkeen henkilökohtaisen verenluovuttajakortin, johon veriryhmä on merkitty. Tällöin veriryhmä-määritys on tehty kahden eri luovutuksen yhteydessä.

Verenluovuttajien veriryhmätutkimukset tehdään keskitetysti veripalvelu-keskuksessa Helsingin Kivihaassa. Sinne lähetetään luovuttajanäytteet kaikista Suomen verenluovutustilaisuuksista. Näytteet tutkitaan verenluovutusta seuraavana päivänä. Vuosittain verenluovuttajan veriryhmämäärityksiä tehdään noin 300 000 eli yhtä paljon kuin verenluovutuksia on yhteensä.

Jokaisesta luovutetusta veripussista otetaan näyte, josta tutkitaan veriryhmät ABO-, Rhesus- ja Kell-järjestelmän mukaan.

Useimmiten näiden tutkimusten perusteella löydetään potilaalle sopivaa verta.

  • ABO-veriryhmiä on neljä erilaista: A (44 % suomalaisista), O (31 %), B (17 %)  ja AB (8 %).
  • Rh-veriryhmistä tutkitaan mm. Rh D-ominaisuus, joka jakaantuu kahteen ryhmään: Rh D-positiivinen (87 %) ja Rh D-negatiivinen (13 %). Rh-veriryhmästä tutkitaan nykyisin aina myös C-, c-, E- ja e-tekijät.
  • Kell-veriryhmistä tutkitaan K-ominaisuus, joka myös jakaantuu kahteen ryhmään: K-positiivinen (4 %) ja K-negatiivinen (96 %).

Joillekin ihmisille on muodostunut punasoluvasta-aineita, joilla on merkitystä verensiirroissa. Näitä verensiirtojen kannalta merkityksellisiä vasta-aineita muodostuu tyypillisimmin verensiirtojen tai raskauksien yhteydessä.

Potilaalle, jolla on vasta-aineita, tulee verensiirtojen yhteydessä aina antaa erityisvalmisteita. Nämä erityisvalmisteet ovat sellaisia veriyksiköitä, joiden punasolujen pinnalta ei löydy juuri sitä tekijää, jota vastaan hänellä on muodostunut vasta-aineita.

Verenluovuttajilta tutkitaan verensiirtojen kannalta merkityksellisiä punasoluvasta-aineita, koska vasta-aineilla on merkitystä luovutetun veren käytössä potilaille. Vasta-aineet siirtyvät verensiirron mukana potilaalle ja ne aiheuttavat viivettä sopivan verivalmisteen löytymisessä. Tämän vuoksi veren luovuttaminen ei ole mahdollista, mikäli luovuttajalla todetaan verensiirtojen kannalta merkityksellisiä punasoluvasta-aineita.

Kell-veriryhmä tutkitaan raskauksien turvaamiseksi

Suomalaisista verenluovuttajista noin 4 % on Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia, eli kuuluu ryhmään K+. K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa. Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä harkitaan myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

Veriryhmiä on olemassa useita muitakin, kuin ABO-, Rh- ja Kell-veriryhmät. Jotkut potilaat tarvitsevat verta, josta on tyypitetty myös muita veriryhmäominaisuuksia. Laajemmin tyypitettyä verta ei aina välttämättä ole varastossa. Osa aktiivisista verenluovuttajista on antanut luvan tehdä laajempia veriryhmämäärityksiä verestään, ja heitä kutsutaan luovuttamaan silloin, kun heidän veriryhmätekijöidensä mukaista verta tarvitaan.

Verestä tutkitaan tarttuvia tauteja

Jokaisen verenluovutuskerran yhteydessä tutkitaan luovuttajan verinäyte seuraavien veren välityksellä leviävien sairauksien vuoksi

  • HIV eli ihmisen immuunikatovirus (human immunodeficiency virus)
  • hepatiitti B (maksatulehdusvirus)
  • hepatiitti C (maksatulehdusvirus)
  • hepatiitti A (maksatulehdusvirus)
  • kuppa- eli syfilisbakteeri
  • parvovirus

Luovuttajien näytteet tutkitaan veripalvelukeskuksessa Helsingin Kivihaassa yleensä luovutusta seuraavana päivänä. Näytteistä tehdään sekä vasta-ainetestejä että geeniteknologiaan perustuvia NAT-testejä. Veripalvelu ottaa sinuun yhteyttä, mikäli tutkimustulokset antavat siihen aihetta.

Älä koskaan tule verenluovutukseen testauksen takia. Uusi tartunta ei välttämättä näy testeissä. Älä myöskään luovuta verta, jos epäilet olleesi tartuntariskissä.

Takaisin sivun alkuun
Takaisin edelliselle tasolle

:




Päivitetty 22.2.2012 © Veripalvelu 2012 Oikeudellinen huomautus