MIKSI VERENLUOVUTTAJILLE JAETAAN RAUTATABLETTEJA?

Verenluovutuksessa jaetaan rautatabletteja niille luovuttajille, joilla on suuri riski rautavarastojen hupenemiseen verenluovutusten myötä. Tällaisia luovuttajaryhmiä ovat 18-50 –vuotiaat naiset sekä kaikki luovuttajat, jotka käyvät luovuttamassa neljän kuukauden välein tai sitä useammin. Rautalisän tarkoituksena on korvata luovutuksen yhteydessä menetetty rautamäärä.

Kokoverenluovutuksen yhteydessä menetetään punasoluja, jotka sisältävät paljon rautaa. Jos luovuttaa verta säännöllisesti, elimistön rautavarastot saattavat pienentyä. Lievä tai alkava raudanpuute, joka ei vielä näy hemoglobiiniarvojen laskuna, voi aiheuttaa osalle ihmisistä selviä oireita, esim. väsymystä, psyykkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskua sekä vastustuskyvyn heikkenemistä.

Jos henkilö luovuttaa verta säännöllisesti, saattaa hänelle kehittyä raudanpuutosta, mikä vähitellen heijastuu myös hemoglobiinitasoon. Vaikka veren hemoglobiinipitoisuus pysyisi sallituissa rajoissa, Veripalvelu tarjoaa rautalisää jokaisen verenluovutuksen yhteydessä kaikille niille, joiden edellisestä kokoverenluovutuksesta on kulunut alle neljä kuukautta. Rautatabletteja saavat myös kaikki 18–50-vuotiaat naiset.

Naisilla on luontaisesti miehiä pienemmän rautavarastot. Lisäksi naisilla on kuukautisten myötä menetetyn raudan vuoksi riski ajautua tilanteeseen, jossa rautavarastot hiipuvat ja elimistöön kehittyy sen myötä anemia.

Veripalvelun jakaman rautalisän tarkoituksena on korvata luovutuksen yhteydessä menetetty rautamäärä. Sen sijaan Veripalvelu ei jaa rautatabletteja kohottamaan verenluovutuksen viitearvojen (naiset 125 g/l ja miehet 135 g/l) alapuolella olevaa hemoglobiiniarvoa tai hoitamaan anemiaa.

Nykyinen rautatablettien jakokäytäntö otettiin käyttöön vuonna 2008. Sen myötä niiden luovutukseen tarjoutuvien määrä, jotka eivät liian matalan hemoglobiinin vuoksi voi luovuttaa, on laskenut.

Hemoglobiini mitataan ennen luovutusta

Hemoglobiinipitoisuus laskee luovutuksen jälkeen noin 10 g/l. Verenluovuttajan hemoglobiini mitataan aina ennen luovutusta, ja sen tulee naisilla olla 125–175 g/l ja miehillä 135–195 g/l. Hemoglobiinirajoilla pyritään varmistamaan se, ettei verenluovutuksesta koidu henkilölle haittaa. Hemoglobiinitaso on matalimmillaan 1–2 vuorokauden kuluttua verenluovutuksesta ja palautuu siitä vähitellen tavanomaiselle tasolle 1–2 kuukauden kuluessa edellyttäen, että henkilön rautavarastot ovat riittävät. Hemoglobiinipitoisuuden korjaantuminen kestää pitempään, jos rautavarastot ovat niukat.

Rautalääkityksen avulla rautavajaus voidaan korvata nopeasti. Lääke nautitaan noin tunti ennen ruokailua. Monipuolinen ravinto auttaa myös raudanpuutoksen korjaamisessa. Hyviä rautalähteitä ovat muun muassa liha- ja maksaruoat. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, joten esimerkiksi lasillinen tuoremehua aterian yhteydessä toimii raudan imeytymisen apuna.

Lääkkeestä ja ravinnosta saatava rauta eivät kumoa toistensa vaikutuksia. Muita lääkkeitä ei pidä ottaa yhtä aikaa rautatablettien kanssa, koska rautatabletit vähentävät joidenkin lääkkeiden imeytymistä. Rautatablettien ja muiden lääkkeiden oton välisen ajan tulee olla vähintään kaksi tuntia.

Luovutusten välillä on naisilla oltava vähintään 91 vuorokautta ja miehillä vähintään 61 vuorokautta. Verenluovutuksia saa olla miehillä vuodessa korkeintaan kuusi ja naisilla enintään neljä. Säännöllinen verenluovutus pari kolme kertaa vuodessa auttaa turvaamaan verivalmisteiden saatavuuden joka päivä.