VERENLUOVUTUS OLI SAMI GARAMILLE AIKUISTUMISRIITTI

Televisioruudusta tuttu kokki kiittää verta luovuttamalla omasta elämästään. Hän ryhtyi luovuttajaksi heti, kun täytti 18 vuotta.

Sami Garam hurauttaa polkupyörällä Helsingin Kauppatorille, minuutin tarkkuudella sovittuun aikaan. Garam on televisiosta tuttu kokki ja kirjailija sekä aktiivinen verenluovuttaja.

Hän istahtaa torin laidalla olevan kahvilan sohvalle ja muistelee luovuttaneensa verta ensimmäisen kerran heti, kun se oli mahdollista.

– Taisi olla jopa samana päivänä, kun täytin 18 vuotta. Verenluovuttaminen oli samanlainen aikuistumisjuttu kuin se, että autolla pitää ajaa välittömästi, kun on saanut ajokortin ja baariin täytyy mennä heti, kun ikä riittää, Garam kertoo.

– Nykyisin lähden useimmiten luovuttamaan hetken mielijohteesta. Saattaa olla sadekeli ja tekee mieli mennä kahville: otan fillarin ja ajan veripalvelutoimistoon.

Garamille verenluovutus on myös tapa kiittää omasta elämästään. Hän sairastui kahdeksanvuotiaana hengenvaaralliseen verenmyrkytykseen ja toipui sairaudesta verivalmisteiden avulla.

”Ottaa snadisti elbaa Veripalvelus”

Helsingissä syntynyt tv-kokki on tullut tunnetuksi stadin slangin taitajana. Hän on stadintanut muun muassa Aku Ankkaa, Asterixia ja Aleksis Kiven tuotantoa. Miten hän perustelisi slangiksi, miksi kaikkien kannattaa luovuttaa verta? Garam miettii hetken ja vastaa:

– Kun ottaa snadisti elbaa Veripalvelus, vetää sen jälkeen tsufee naamariin ja skruudaa smörgarin, niin tulee nasta fiilis.

Eli suomeksi: Kun lepäilee hetken veripalvelutoimistossa, juo kahvin ja syö voileivän, tulee hyvä olo. Hän myöntää, ettei slangin sanasto taivu parhaalla mahdollisella tavalla verenluovutukseen.

– Veri on blude, mutta luovuttamiselle ei ole olemassa omaa sanaa. Verenluovuttaminen voisi olla ”luovuttaa bludea”. Monesti jengi vääntää väenvängällä jokaisen sanan slangiksi, Garam sanoo.

Verenluovuttamisessa kahvia ja voileipää tärkeämpää hänelle on kuitenkin auttaminen.

– Parasta on, että saatan pelastaa jonkun hengen. Eikä mun tarvitse edes tietää, kenen hengen, Garam pohtii.

Unkarilainen verenperintö

Verenperintönä Sami Garam on saanut isänsä kautta ripauksen unkarilaisuutta. Isä muutti Suomeen kaksivuotiaana ja puhui äidinkielenään suomea, joten Samin lapsuudenkodissa unkarilaisuus ei juuri näkynyt. Shakkia tosin pelattiin tavallista enemmän.

– Ehkä olen perinyt isäni puolelta temperamenttisuutta ja avoimuutta. Äitini suku on karjalaista perua. Taiteilijaperheessä oli kyllä säpinää.

Garamin isä on sellotaitelija ja äiti kirjailija. Perhe vietti puoli vuotta Unkarissa, kun Sami oli seitsemänvuotias. Poika ei kuitenkaan itse oppinut koskaan puhumaan unkaria.

Televisiokokki lähtee vielä ennen joulua Unkariin kuvaamaan uuden tv-sarjansa pilottijaksoa. Tiedossa on matkailupainotteinen ruokaohjelma, jossa Garam etsii omia juuriaan ja esittelee samalla Unkarin ruokakulttuuria. Sarja kuvataan englanniksi, ja se tavoittelee toteutuessaan kansainvälisiä markkinoita.

– Unkarilainen ruoka on samaa makumaailmaa, jota itse käytän työssäni. Perusraaka-aineita ovat paprika, tomaatti ja valkosipuli. Ruuanlaitossa ei piperretä turhaan. Kutsun sitä maalaisstadilaiseksi keittiöksi, Garam kertoo.

Sattumien kautta tv-kokiksi

Tiensä televisio-ohjelmien pariin Garam löysi vuosituhannen alussa sattuman kautta. Hän ehti tehdä ravintoloissa töitä kokkina ja keittiömestarina kunnes päätyi kääntämään Aku Ankkaa stadin slangille. Slangia taitava sanavalmis kokki pyydettiin aluksi tekemään ruokaohjelmaa radioon, ja myöhemmin miehen tie vei televisioon.

Viimeksi Garam on tullut tutuksi Lihansyöjät-grillausohjelmasta ja laittanut ruokaa myös Huomenta Suomen aamuissa.

– 14-vuotias tyttö kysyi multa hiljattain Facebookissa, miten pääsee tv-kokiksi. Ainoa vastaus on, ettei ole oikotietä. Täytyy vain tehdä töitä, Garam sanoo.

Vapaa-ajalla tv-kokki on innokas lenkkeilijä ja maratoonari. Siitä kertovat pohkeeseen tatuoidut viisi numerosarjaa: maratonaikoja. Kevääksi hän suunnittelee maratonmatkaa Barcelonaan. Tiedossa on siis kuudeskin maratonaika pohkeeseen.

– Pitää käydä luovuttamasssa verta vielä ennen Barcelonaa. Tatuoinnin jälkeen täytyy olla neljä kuukautta luovuttamatta, Sami Garam laskeskelee.

Lue myös Sami Garamin kolumni tammikuussa ilmestyvästi verenluovuttajien ABO-lehdestä.

Teksti: Aleksi Kolehmainen/Mediafocus
Kuva: Jyrki Komulainen

Nopea pikkukinkku lisäkkeineen

Sami Garam aikoo viettää joulun kaupungissa rauhoittuen perheen kanssa. Joulupöytään kuuluu totta kai kinkku kastikkeineen. Oheista reseptiä hän suosittelee ihmisille, jotka kaipaavat joulukinkkua mutteivät halua ostaa kokonaista kinkkua.

porsaan kassler
korppujauhoja
sinappia
perunoita
lanttua
porkkanaa
voita
tuoreita yrttejä, 2–3 erilaista

Paista lihan kaikki pinnat kuumalla pannulla voissa. Mausta suolalla ja pippurilla ja nosta  liha uunipellille. Pistä kinkkumittari lihaan.
Paloittele perunat, porkkanat ja lantut ja nosta lihan kanssa samalle pellille. Mausta myös juurekset lisäten vaikkapa timjamia.
Paista 150-asteisessa uunissa, kunnes lihamittarin lämpötila on 75 astetta.
Anna vetäytyä rauhassa ja kuorruta kinkku sinapilla sekä korppujauho-yrttiseoksella.
Nosta kinkku vielä kuumaan uuniin kunnes pinta on kauniin värinen ja rapea. Samalla myös kasvikset kuumenevat uudelleen.
Tarjoile sinappikastikkeen ja herneiden sekä luumujen kera.

Sinappikastike

2 dl kermaa
1 dl possun paistolientä
4 cl konjakkia
4 rkl sinappia

Kiehauta konjakki ja sinappi ja kaada paistoliemi ja kerma päälle. Keitä kunnes kastike on sopivan paksua. Voit myös suurustaa sen tarpeen mukaan esimerkiksi tärkkelysjauholla.